Taiteilijaesittely: Lissu Lundström


Olen Lissu Lundström, taidemaalari.

Synnyin ilon ja ylpeyden vuonna 1952, jolloin Helsinki sai kesäolympialaiset ja Armi Kuusela koko Universumin polvilleen voittaessaan arvostetun Miss Universum -kisan. Ottaessani huomattavan varaslähdön maailmaan vain 6 kk:n keskosena, sain syntyessäni CP-vamman, jonka vuoksi en kävele enkä voi käyttää käsiäni apuna arjen askareissa.
Lapsuuteni vietin pittoreskissa puu-Pasilassa Äidin ja kahden sisareni kanssa. Samassa talossa asuneet isovanhemmat olivat välttämätön ja korvaamaton apu Äidin ollessa päivisin töissä. Minua kannustettiin aina omatoimisuuteen ja yhdenvertaisuuteen sisarteni kanssa. Suoriuduinkin kaikista pikkuaskareista ainoalla mahdollisella tavalla eli käyttämällä suutani. Olikin luonnollista, että kirjoittaminen ja myöhemmin myös maalaaminen sujui kynä ja sivellin suussa.

Lissu Lundström

MIKÄ INNOSTI SINUA TAITEESSA JA TAIDEMAALAUKSEEN?
Taideharrastukseni alkoi varsin varhaisella iällä, noin 10-vuotiaana ja jälleen perheen kannustaessa; oma vaarini teki minulle mittatilaustyönä maalaustelineen, jossa huomioitiin myös pyörätuolin mitat. Pienen vinttiasunnon aiheuttamat rajoitteet ja suuren, vehreän pihan ansiosta ensimmäiset teokseni syntyivätkin pihalla pyörätuolissa istuen. Lieneekö tästä tullut vaikutteita siihen, että maalauksissani nähdään usein maisemia. Paljasjalkaisena Helsinkiläisenä rakastan myös merta ja tunnen oloni aina turvalliseksi ja kotoisaksi meren äärellä. Vehreiden maisemien lisäksi maalauksissani esiintyykin usein myös meri. Tyylini on lähinnä abstrakti ja värien merkitys suuri.

Aivan ensimmäiset maalaukseni tein tavallisilla vesiväreillä, jotka kuuluivat siihen maailmanaikaan jokaisen lapsen toivelistalle. Vesivärin valuminen ja liian nopea kuivuminen vaikeutti kuitenkin maalaamista ja niinpä sain kummitädiltäni lahjaksi pienen sarjan öljyvärejä. Tekniikka tuntui heti omalta ja innosti oppimaan lisää. Ensimmäiselle maalauskurssille otin osaa vasta 20-vuotiaana ja sen jälkeen olen saanut opiskella useiden tasokkaiden opettajien johdolla maalausryhmissä sekä yksityisesti. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen, kun perusvelvollisuudet oli suoritettu, jatkui tiivis maalausharrastus ja opinnot Helsingin työväenopistolla.

Tässä vaiheessa asiat olisivatkin kohdallani jääneet varmasti tähän mutta paria vuotta aikaisemmin sain tietää äidin ystävän kautta SJK:n suulla ja jalalla maalaavista taiteilijoista. Äidin avulla olin sitten yhteydessä SJK:n toimistoon Helsingissä ja toimitettuani muutamia maalauksia nähtäväksi, alkoivat asiat edetä vauhdilla. Palaute oli kannustavaa ja vuonna 1989 minut hyväksyttiin yhdistyksen stipendiaatiksi. Stipendin tuoman taloudellisen avun turvin pystyin hankkimaan maalausvälineitä ja opiskelemaan yksityisten opettajien ohjauksessa kunnes kehityksen myötä, vuonna 1992 pääsin SJK:n kokelasjäseneksi ja ainoastaan neljä vuotta myöhemmin VDMFK:n (Die Vereinigung der Mund- und Fussmalenden künstler in Aller Welt e.V.) täysjäseneksi. Tämä mullisti maailmaani lisää.

Mahdollisuus ansaita jokapäiväinen elanto suuresti rakastamallaan tavalla, maalaamalla, sekä muitten suulla ja jalalla maalaavien taiteilijoiden vertaistuki ovat ne suunnattoman tärkeät asiat, joista osaan olla joka päivä kiitollinen ja joita ilman olisi moni asia jäänyt vain haaveeksi.

Lissun teokset Metsän värileikki ja Syyspuro Suomen Taiteilijat ry:n 51. Vuosinäyttelyssä Valssaamossa

MITÄ VOIT KERTOA TÄMÄN VUODEN VUOSINÄYTTELYN TEOKSISTASI METSÄN VÄRILEIKKI JA SYYSPURO?
Akryylivärit ovat tulleet työpöydälleni vasta muutama vuosi sitten, joten pyrin vielä totuttelemaan niiden mahdollisimman monipuoliseen käyttöön. Tämän vuoden maalaukseni ovat hyvin keskenään hyvin erilaiset vaikka aiheena molemmissa on luonto. Minua on luonnehdittu myös ”kausivärimaalariksi” ja nyt voisi olla lilan ja vihreän vuoro…

Metsän värileikki

TAITEILIJAURASI ON VIENYT SINUA ERI PUOLILLE MAAILMAA. VOITKO KERTOA JOTAKIN SINUA INSPIROINEITA MAALAUSKOHTEITA MAAILMALLA?
Olen todellakin saanut matkustella ja nauttinut siitä suuresti. Maalauksiin matkat siirtyvät yleensä viiveellä mutta päällimmäisenä on viimeisin matkani autolla Euroopan läpi Toscanaan, jonka pystyin toteuttamaan yli 30-vuoden haaveilun jälkeen perheen kanssa viime kesänä. Ei liene yllätys, että työhuoneella maalaustelineissä on nyt työn alla yhtä aikaa kaksi maalausta Toscanasta. Aikaisemmista matkoista nousee mieleen vuonna 2010 toteutunut kokousmatka Meksikoon ja käynnit Teotihuacánin pyramideilla ja Xoximilcon kelluvassa puutarhassa. Tämänkin matkan jälkeen syntyi useampi värikäs maalaus.

Syyspuro

OLET OSALLISTUNUT LUKUISIIN NÄYTTELYIHIN LAAJAN TUOTANTOSI AVULLA. MISTÄ NÄYTTELYISTÄSI (SUOMESSA JA MAAILMALLA) OLET ERITYISEN ILOINEN JA YLPEÄ?
Näyttelyt ovat minulle – kuten varmasti jokaiselle taiteilijalle – aina suuri ilon aihe. Yhtenä onnellisuuden mittarina pidän sitä, jos yllätän näyttelyvieraani hymyilemässä maalaukseni edessä; silloin tiedän, että en ole maalannut turhaan.
Tietysti upeat näyttelypuitteet tekevät myös omalta osaltaan onnelliseksi, kuten VDMFK:n taiteilijoiden yhteisnäyttelyt Wienin maailmankuulussa Albertina-museossa (2007) ja Hofburgin Ceremonial Hall’issa (2013) sekä Museu Marítim Barcelonassa (2016), jossa kuitenkin minulle merkittävin asia oli maalaukseni sijainti vastapäätä hyvän kollegani maalausta. Se, että olen päässyt osallistumaan Suomen Taiteilijoiden vuosinäyttelyihin, on aina ollut minulle tärkeää; Siellä töitäni katsotaan taiteilijana – ei suulla maalaavana taiteilijana.

TERVEISESI SUOMEN TAITEILIJAT RY:N KANSSATAITEILIJOILLE JA ESITTELYSI LUKIJOILLE?
Kiitos mielenkiinnostasi. Usein kaikki hyvät asiat tulevat ryppäissä, niin nytkin. Samaan aikaan Valssaamon-avajaisten kanssa tiistaina 24.9. olen VDMFK:n mukana yhteisnäyttelyn avajaisissa Cidade das Artes -kultturikeskuksessa, Rio de Janeirossa. Joka tapauksessa tulen välittömästi matkan jälkeen ihailemaan Kaapelin näyttelyämme.

Ystävällisin terveisin,
Lissu Lundström

Valtakunnallinen vapaa taideyhdistys jo vuodesta 1968